Koulutukseltaan Kääriäinen on valtiotieteidentohtori. Hänen väitöskirjansa Sitä niittää, mitä kylvää: Keskustan strategiset valinnat 1964-2001 ilmestyi vuonna 2002. Kääriäinen sai ministerin arvon vuonna 2017.[7]
Sisällys
1Poliittinen ura
1.1Kauppa- ja teollisuusministerinä
1.2Puolustusministerinä
1.3Puolustusvaliokunta
2Teoksia
3Yksityiselämä
4Lähteet
5Aiheesta muualla
Poliittinen ura
Seppo Kääriäisen poliittinen ura alkoi vuonna 1970.[8] Hän toimi Keskustapuolueen puoluesihteerinä vuosina 1980–1990. Hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 1987 vaaleissa ja hän on ollut kansanedustaja siitä lähtien. Kääriäinen oli keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja vuosina 1991–1993 ja keskustan varapuheenjohtaja vuosina 1994–2000.[6] Hän oli ehdolla keskustan puheenjohtajaksi vuoden 1990 puoluekokouksessa Porissa, mutta jäi äänestyksessä kolmannelle sijalle Esko Ahon ja Eeva Kuuskoski-Vikatmaan jälkeen.[9] Elokuussa 2018 Kääriäinen ilmoitti ettei asetu ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleihin.[10][11]
Kääriäisellä oli hahmo vuosina 2001–2008 lähetetyssä poliittisessa satiirisarjassa Itse valtiaat. Hahmoa kehuttiin sympaattiseksi, ja Kääriäinen itsekin piti siitä.lähde? Hahmo puhui murteellisesti ja oli tunnettu hokemastaan "perskuta".
Kauppa- ja teollisuusministerinä
Kääriäinen toimi kauppa- ja teollisuusministerinä Esko Ahon hallituksessa (1. elokuuta1993 – 13. huhtikuuta1995). Kääriäisen ministerikauden keskeinen kysymys oli päätös viidennestä ydinvoimalasta. Eduskunnan keskustellessa asiasta huomiota herätti Kääriäisen kannanmuutos. Aikaisemmin hän oli vastustanut ydinvoimaa, nyt hän katsoi sen yhteiskunnan kokonaisedun mukaiseksi ratkaisuksi. Kääriäinen huomautti kuitenkin pitävänsä "ydinvoimaa kivihiilen tavoin edelleen tympeänä energialähteenä".[12]
Vuonna 1994 toimiessaan ministerinä Kääriäiselle esitettiin epäluottamuslausetta Veitsiluoto Oy:n osakkeiden myynnistä Enso-Gutzeitille. Kääriäinen sai eduskunnan luottamuksen äänin 91–26.[13]
Puolustusministerinä
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Kääriäinen oli puolustusministerinä Vanhasen I hallituksessa (24. kesäkuuta2003 – 19. huhtikuuta2007). Hänestä tuli puolustusministeri, kun Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan pääministerin paikalta ja pääministeriksi nousi siihenastinen puolustusministeri Matti Vanhanen. Kääriäinen korosti puolustusministeriön ohjaavaa vaikutusta mm. Puolustusvoimain laitosten hajasijoittamiseen sekä puolustuslaitoksen sopeuttamiseen kalustohankintapainotteiseen suuntaan, mikä on tarkoittanut ikäluokkien ja sodanajan reservin vähenemisestä johtuen varuskuntien uudelleen järjestelyä ja lakkauttamisia.lähde?
Puolustusvaliokunta
Vaalikaudella 2011–2015 Kääriäinen toimi eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana. Puolustusvaliokunnan puheenjohtajana toimi perussuomalaistenJussi Niinistö.
Teoksia
Suomen oma tie. Helsinki: Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2825-2.
Haastaja: Yhteistyötä ja vastavoimaa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1989. ISBN 951-0-16069-5.
Sitä niittää, mitä kylvää: Keskustan strategiset valinnat 1964–2001. Väitöskirja. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6372-7.
Meikäläisen mukaan. Helsinki: Teos, 2015. ISBN 978-951-851-667-8.
Aidan toiselta puolelta. Helsinki: Teos, 2019. ISBN 978-951-851-972-3.
Yksityiselämä
Kääriäinen on ollut naimisissa vuodesta 1975, ja hänellä on vuonna 1986 syntynyt poika.[6] Kääriäinen asuu nykyään lapsuudenkodissaan IisalmenKirman kylän Kääriälässä.[8][14]
Lähteet
↑ abAhon hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 23.6.2010.
↑Lipposen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 23.6.2010.
↑Vanhasen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 23.6.2010.
↑Jäätteenmäen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 23.6.2010.
↑Vanhasen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 23.6.2010.
↑ abcdSeppo Kääriäinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
↑Ilkka Kanerva, Seppo Kääriäinen ja Matti Ahde saivat ministerin arvonimen Verkkouutiset Kotima. Verkkouutiset. Viitattu 16.6.2017.
↑ abHaapala, Timo: Eduskunnan jättävä Seppo Kääriäinen ei aio erakoitua: ”Valitettavasti kosto elää politiikassa” Ilta-Sanomat. 25.8.2018. Viitattu 25.8.2018.
↑Astikainen, Arto: Esko Aho ponkaisi keskustan johtajaksi, Kuuskoski-Vikatmaa suosikki vielä ensi kierroksella Helsingin Sanomat. 17.6.1990. Viitattu 25.8.2018.
↑SEPPO KÄÄRIÄINEN:¨SE ON NYT TÄSSĨ, 13.8.2018 seppokaariainen.com. 13.8.2018. Viitattu 13.8.2018.
↑Eduskunnan jättävät konkarit ryöpyttävät politiikan pinnallistumista: ”Politiikkaa hoidetaan solvauksilla”, ”pentujen tarha”, ”väärin ymmärtäminen nyppii” iltalehti.fi. Viitattu 5.9.2018.
↑Rautio, Paavo: Uutta ydinvoimalaa puollettiin ja vastustettiin työllisyyssyillä. Eduskunta aloitti keskustelun siitä, tuleeko Suomeen rakentaa viides ydinvoimala. Kääriäinen luonnehti takinkäännöstään "ydinvoimakannan tietyksi tarkistamiseksi". Helsingin Sanomat, 22.9.1993. Artikkelin verkkoversio (maksullinen). Viitattu 17.2.2008.
1Susanna Haapoja kuoli 30. toukokuuta 2009, hänen tilalleen eduskuntaan nousi Lasse Hautala.
2Matti Vanhanen luopui kansanedustajuudesta ja siirtyi Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi 2010. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Seppo Särkiniemi.
2Markku Uusipaavalniemi erosi keskustan eduskuntaryhmästä 2010 ja liittyi perussuomalaisiin.
1Mari Kiviniemi valittiin OECD:n apulaispääsihteeriksi heinäkuussa 2014, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Terhi Peltokorpi. 2Laila Koskela erosi perussuomalaisista marraskuussa 2014 ja liittyi keskustan eduskuntaryhmään.
1 Paavo Väyrynen päätti jatkaa Euroopan parlamentissa, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mikko Kärnä. Väyrynen palasi eduskuntaan 2018, mutta ei liittynyt keskustan eduskuntaryhmään. 2 Olli Rehn siirtyi Suomen Pankin johtokuntaan, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Paula Lehtomäki. Lehtomäki päätti kuitenkin jatkaa valtiosihteerinä, jolloin hänen tilalleen nousi Pekka Puska. 3 Elsi Katainen siirtyi Euroopan parlamenttiin, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Eero Reijonen. 4 Mirja Vehkaperä siirtyi Euroopan parlamenttiin, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Eija Nivala. Nivala kuitenkin valittiin Ylivieskan kirkkoherraksi, jolloin hänen tilalleen nousi Hanna-Leena Mattila.